Yritän kertoa jotain äidistäni, juttu voi kuulostaa sekavalta koska suurimman osan halunut sulkea kokonaan mielestäni.
Ollessani pieni tytön tyllerö en saanut ikinä mennä kavereiden luokse koska äitini mukaan kukaan ei halua minua nurkkiinsa pyörimään.
Pihalla sain olla...tai minut oikeastaan aina aamulla potkittiin ulos pois jaloista pyörimästä.
Siihen aikaan tosin ei ollut muutakaan tekemistä kotona koska eihän sioihen aikaan ollut mitään pelejä ym.

Lomilla menin mummoni luokse ja siellä oli ihanaa, mummoni oli todella lämmin ja kultainen ihminen, siellä sain olla oma itseni.
Kerran hiihtolomalla siellä ollessani minulle iski vatsatauti, äiti alkoi minulle puhelimessa huutamaan " oliko pakko siellä alkaa oksentamaan!!!!"
Siitä minulle on ilmeisesti tullut oksennuskammo......tai lähinnä jos minua oksettaa koen hirveätä häpeän tunnetta.
Muutoinkin sairastaessani en saanut minkäänlaista hoivaa vaan minut aina suljettiin huoneeseen.


Selkäsaunalla minua uhkailtiin jos jostakin asiasta ja remmiä minä sainkin usein.

Äitini aina sanoi minulle suortaan.." miksi sinä et voi olla niinkuin Virtasen lapset" "voisit käyttäytyä niinkuin lehtisen lapset"......""keneen sinä oot oikein tullut, minuun et ainakaan etkä keneenkään minun sukulaiseen"

Äitini on myös pienestä pitäen kartonut että isäni ei minua ikinä ole halunut koska en ollut poika, ja isäni oli äitini mukaan melkein syyttänyt äitiäni kun synnytti tytön.
Ja ninun toinen nimeni on isäni entisen tyttöystävän nimi ja isäni oli kuulemma kieltäytynyt tulemasta ristiäisiin jos minua ei kasteta tällä nimellä.....

Koko ikäni , kaikki mitä olen sanonut tai tehnyt on väärin, mikään ei ole koskaan hyvä.

Ikinä en ole kuullut vanhemmiltani että he rakastaisivat minua, moitteita on tullut....olen tyhmä, älytön, lihava,ruma,huora ym.

Jos heille olen yrittänyt sanoa vastaan tai olen sanonut oman mielipiteeni....olen luulotautinen ja tarvitsen hoitoa.

Jos olen halunut alkaa harrastaa jotain olen saanut taas moitetta" sä kuitenkin lopetat san heti 2 viikon jälkeen, et sä mitään jaksa tai viitsi harrastaa!
ainut mitä olen harrastanut on jalkapallo ja siihenkin ilmoitin itseni vanhempieni tietämättä.....sitä en muista minkä vastaanoton asiasta sain kun he saivat selville. ( enkä todellakaan lopettanut 2 viikon jälkeen)
Veljeni taas harrasti kaikkea mahdollista...jääkiekkoa, jalkapalloa, taekwondota ym. hänelle ostettiin varusteen ja hän harrasti lajia korkeintaan kuukauden kun halusi taas vaihtaa...siitä ei motkotettu ollenkaan.

Olem koko ikäni pukeutunut niinkuin äitini on halunut, vaateostoksilla minua mielipiteitäni ei kuunneltu vaan hän osti mitä halusi....siinä sitten kuljin kamalissa vihreissä vakosamettihousuissa.......
Ja katsoessani vanhoja valokuvia....olin ihan pojannäkönen, poikien vaatteet ja lyhyt tukka 7-vuotiaaksi asti.

Isäni aina sanoi että pitää olla poikatukka......en ymmärrä miksi, eihän se minusta poikaa tee.

Vanhemmillani oli tapana aina kiusata minua, jos olin tullut juuri sisälle ja he veljeni kanssa söivät jäätelöä, en itse saanut koska he olivat mukamas syönyt jo kaikki......vasta kun olin alkanut itkemään he antoivat minulle oman jäätelön, ja tätä tapahtui usein....