Kun tässä muistelen kaikkia asioita ja tapahtumat tulee mieleen sikinsokin, lapsuudesta, aikuisuudessa ja taas teininä ollessa, joten tapahtumat todellakin poukkoilevat edestakaisin.
yritän kirjoittaa suht selkeästi vaikka sekavaa onkin.

Olen nyt ajatellut itseäni ja käytöstäni. Kirjoitin tuossa jo aikaisemmin että minusta saattaa saada aika kovan kuvan ja kavereiden edessä yritän olla iloinen, välillä tosin myls valitan mutta verhoan sen huumorilla jotenkuten.

Kävin äsken tupakalla (olin polttamatta 9 vuotta mutta tämä lopullinen välirikko sai tarttumaan uudelleen askiin)
Huomasin itsekin kun istuin alas ja tunne oli todella raskas, ihan kuin olisi ollut 1000kg paino olkapäillä ja olin surullinen. tosin tämä kaikki muistelu aiheuttaa luultavammin sen mutta kait tämä kuuluu tähän prosessiin.

Olihan meillä vanhempien..tai oikeastaan äidin kanssa välillä hauskaakin hetkittäin......mutta vain jos myötäili äidin mieltä ja tahtoa vaikka olinhan joskus samaa mieltä hänen kanssaan.

Sanoisin kyllä että olen orpo.....vaikka äitini on minut synnyttänyt ei se tee hänestä oikeaa äitiä...ainoastaan biologisen.
Vanhempienhan kuuluu kannustaa ja tukea lasta....mutta kaikkihan sen tietää joten turhaan tässä sitä selventää.
Vaikkakin tieto ei ole mennyt heille perille ja toisilta vain puuttuu se äidin vaisto.

Olen myös lukenut kirjoja narsismista ja on myös mahdollista että narsistinen käytös on perittyä/opeteltua.....pelottaa jos alkaisin käyttäytyä omia lapsia kohtaan vastaavanlaisesti....tosin sitä ei tule tapahtumaan koskaan koska omat haavat ovat auki  enkä ikinä toivo kenenkään kokevan samaa.
onhan toki ihmisiä jotka ovat kokeneet vakavampaakin, satuttaa edes ajatella sellaista.....

kun silloin välirikon aikaan kerroin isälleni mitä äiti on puhunut hänestä ym. niin äitini todellakin väitti minua valehtelijaksi ja vainoharhaiseksi......miten hän kykenee tekemään sen omalle lapselleen vaikka tietää tosiasiat!!!!!

Samoin otin silloin myös puheeksi isäni syrjähypyn...jonka tietää koko perhe....mutta senkin he kielsivät ja syyttivät minua.

Kun vain muistaisi tämän naisen nimen...ainoastaan työpaikan tiedän jossa hän oli silloin töissä....olen leikkinyt ajatuksella että kävisin juttelemassa tämän naisen kanssa ja selkiyttäisin asioita heille että itselleni.....tosin vanhempani saisivat lisää syyttämisen aihetta enkä halua tähän sotaan sotkea ketään syyttömiä.....

Olen monet kerran yrittänyt aloittaa blogin pitämisen mutta en ole kyennyt kirjoittamaan kaikista tapahtumista itkemättä, vieläkin tulee asioita joita en kykene kertomaan mutta nyt yritän saada erään tapahtuman kerrottua ja itku tulee taatusti mutta onneksi olen kotona yksin......

Muutin ulkomaille 13 vuotta  sitten, olin ollut paikkakunnalla kuukauden verran kun tämä rikos tapahtui.....
soitin kotiin ja kerroin hysteerisenä asiasta.....en muista mitä he sanoivat mutta seuraavana päivänä he soittivat ystävälleni jonka luona asuin ja kysyivät asiasta ja pitääkö se paikkansa!!!

En ilmoittanut asiasta poliisille, en uskaltanut.....jos vanhempani eivät uskoneet minua niin miksi kukaan muukaan olisi uskonut!
Halusin palata suomeen samantien mutta eihän minulla ollut rahaa lentolippuun ja jouduin pyytämään isältäni rahaa......no rahat sain mutta tiettyjen ehtojen kautta!!!!ja niitä ehtoja oli paljon.....

Kotiin palattuani olin niin rikki että purskahdin itkuun monta kertaa päivässä paikasta riippumatta.

Olin keittiössä syömässä jugurttia ja aloin itkemään aivan hysteerisesti, äitini oli vieressä ja tiuskaisi "MITÄ HITTOO SÄ SIINÄ KOLLOTAT!!!!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kun kerroin äidilleni ensimmäisestä raskaudestani innoissani, vastauksena oli "NO JUST JOO!!"

Kun toinen lapseni syntyi mietin keitä kutsuisin kummeiksi, äiodilleni sanoin että pyydän serkkuni lapsen kummiksi, vastauksena tuli "AI MIKS!! EI SERKKUIHIN PIDETÄ YHTEYTTÄ!!!"
Koko lapsuuden ajan olin lomilla mummollani ja leikin serkkujeni kanssa, en ymmärrä miksi en olisi saanut pitää yhteyttä sukulaisiini, aikani mietittyäni tulin siihen tulokseen että äitini ei ole ollut omien serkkujen kanssa missään tekemisissä niin eihän minunkaan pidä olla.
Minähän en kuunnellut äitiäni vaan pyysin serkkuni kummiksi enkä kadu ollenkaan, serkkuni on ihana ihminen ja loistava kummi.

Kun ilmoitimme menevämme ukon kanssa naimisiin ja hääpäivä oli päätetty, vastaanotto oli taas kerran kylmä..." onko pakko matkia!!!!" sattumalta hääpäivä oli samassa kuussa kun vanhempieni olivat menneet naimisiin.

Olinkohan myös "matkinut" äitiäni siinä asiassa kun synnytin lapseni samassa kuussa kun itse olin syntynyt???!!!!!

Äitini myös on valittanut minulle että kärkyn vaan heidän omaisuuttaan.....en voi käsittää mistä hän on sellaisen käsityksen saanut, itse en ole ollut vuosiin taloudellisesti riippuvainen heistä vaan omat rahat olen työllä tehnyt.

Minulla ei saisi olla tunteita ollenkaan, tuli mieleen eräs kerta kun olimme menossa kauppaan ja olin iloinen ja hymyilin...johon äitini, "mitä sä siinä irvistelet, näytät ihan sekopäältä!!!"

Kun anopista tuli puhetta kerran niin äitini sanoi, anopille ei saa sanoa vastaan muuten hän tulee ja vie lapset pois.

Eli tunteita en saa näyttää missään vaiheessa, minua on "potkittu päähän" enkä ole sanonut mitään vaan olen odottanut että olen yksin ja silloin itkenyt,raivonnut ja muutenkin purkanut tunteitani.
Kun olen tutustunut uusiin ihmisiin he ovat saaneet minusta sellaisen kuvan että olen ylpeä tai kova, todellisuudessa olen hyvin herkkä ja itken helposti....

Seurustelin 17 vuotiaana erään pojan kanssa joka aika ajoin pahoinpiteli minua, hän on yrittänyt ajaa autolla päälleni ja heittänyt minut autosta ulos keskellä mettä tietä.

vihdoin ja viimein uskalsin jättää tämän pojan, menin kotiin ja kerroin että meillä on mennyt poikki.
johon äiti " mitä sä oot taas menny tekemään!!!!!

Kerroin äidille koko tarinan mutta eihän se uskonut....yllätys.
Eli ilmeisesti minä olin ollut se kamala ja typerä ihminen jonka tämä ihana ja kultainen ihminen jätti...

Mummoni veli täytti 85 vuotta ja menimme sitä juhlimaan, tulin itse vähän jälkikäteen paikalle, saavuttuani sisälle olehuoneessa oli paljon sukulaisia joita en ollut nähnyt aikoihin, kuten tapoihin kuuluu niin menin sanomaan käsipäivää ja esittelin itseni jokaiselle.

Vanhempani olivat keittiössä jonne menin seuraavaksi...ja sain kamalat huudot..
"voisit vähän käyttäytyä ja mennä tervehtimään sukulaisia, sinua saa aina hävetä kun et osaa mitään käytöstapoja!!!"

Eli se mitä äitini ei näe ei tapahdu....