Kun kerroin äidilleni ensimmäisestä raskaudestani innoissani, vastauksena oli "NO JUST JOO!!"

Kun toinen lapseni syntyi mietin keitä kutsuisin kummeiksi, äiodilleni sanoin että pyydän serkkuni lapsen kummiksi, vastauksena tuli "AI MIKS!! EI SERKKUIHIN PIDETÄ YHTEYTTÄ!!!"
Koko lapsuuden ajan olin lomilla mummollani ja leikin serkkujeni kanssa, en ymmärrä miksi en olisi saanut pitää yhteyttä sukulaisiini, aikani mietittyäni tulin siihen tulokseen että äitini ei ole ollut omien serkkujen kanssa missään tekemisissä niin eihän minunkaan pidä olla.
Minähän en kuunnellut äitiäni vaan pyysin serkkuni kummiksi enkä kadu ollenkaan, serkkuni on ihana ihminen ja loistava kummi.

Kun ilmoitimme menevämme ukon kanssa naimisiin ja hääpäivä oli päätetty, vastaanotto oli taas kerran kylmä..." onko pakko matkia!!!!" sattumalta hääpäivä oli samassa kuussa kun vanhempieni olivat menneet naimisiin.

Olinkohan myös "matkinut" äitiäni siinä asiassa kun synnytin lapseni samassa kuussa kun itse olin syntynyt???!!!!!

Äitini myös on valittanut minulle että kärkyn vaan heidän omaisuuttaan.....en voi käsittää mistä hän on sellaisen käsityksen saanut, itse en ole ollut vuosiin taloudellisesti riippuvainen heistä vaan omat rahat olen työllä tehnyt.

Minulla ei saisi olla tunteita ollenkaan, tuli mieleen eräs kerta kun olimme menossa kauppaan ja olin iloinen ja hymyilin...johon äitini, "mitä sä siinä irvistelet, näytät ihan sekopäältä!!!"

Kun anopista tuli puhetta kerran niin äitini sanoi, anopille ei saa sanoa vastaan muuten hän tulee ja vie lapset pois.

Eli tunteita en saa näyttää missään vaiheessa, minua on "potkittu päähän" enkä ole sanonut mitään vaan olen odottanut että olen yksin ja silloin itkenyt,raivonnut ja muutenkin purkanut tunteitani.
Kun olen tutustunut uusiin ihmisiin he ovat saaneet minusta sellaisen kuvan että olen ylpeä tai kova, todellisuudessa olen hyvin herkkä ja itken helposti....